Pohjantähden johdattaessa kohti korkeuksia
Seulasten ja Otavan loistaessa
Kuljen vuoripolkua ylöspäin
Kohti paratiisin virtauksien alkulähdettä
Auringon ja Kuun pyhässä avioliitossa
Mestarin kaataessa maljastaan elämän vettä
Tähti kirkastuu ihmisen mielessä
Sydämen ikkunoiden herätessä loistoon
Vanha vihitty virkoaa elämänpuusta
Itsetietoisuuden silmän katsoessa
Valkoisen Tornin huipulta kaukaisuuteen
Mielen liekki terävöityy näkemään
Luontoäidin hunnun syvyyksiin
Jumalan äänen kuuluessa erämaassa
Kysyn itseltäni, kuka minä olen
Temppelin porttien avautuessa
Kosmisten merkkien ymmärrykseen
Muinaisten merenkävijöiden lailla
Seilaan maailman meriä rohkeasti kohti päämäärää
Viisaiden riimujen kautta kanteleen soittoon
Vasaran paukatessa ja Miekan vartioidessa
Seitsemän tähtivaltaa keskustähden kiinnittämänä
Kiertelevät välttämättömyyksien pyöräin lävitse
Aikakausien ja ikäkausien vaihtuessa
Runonlaulajien kädet yhtyvät kosmiseen soittoon
Aurinkoristi pyörii Sammaksen ympärillä
Johdattaen kohti uutta aikaa
Tästä tie kulkevi, ura uusi urkenevi
Sed Aqua Quam Ego dabo ei fietIn eo fons Aqua salientis in vitam Aeternam
Vastaa